Jee, jippii! Mä oon niiiiiin iloinen ja onnellinen! Me haaveiltiin yhdestä talosta, väännettiin reilu kaks viikkoa hinnasta ja nyt, me vihdoin päätettiin että me hyväksytään talon myyjien tarjous, vaikka se hitusen meidän budjetin yli onkin. 

Täällä alko just sataa nyrkin kokoisia lumihiutaleita. Takatalvi. Vai onkohan se niin, että uusi lumi vanhan surma. Aika näyttää. 

Ihanaa viikonloppua, mä lähden juokseen mäkeä ;)

Arvatkaas mitä? Mä kirjoitin valovuosia pitkän kirjoituksen. Ja kappas, se katos bittiavaruuteen kun se piti julkaista. Tai julkaistua. Argh, mä en kestä. ENENENENENENEN!

Höh. Mulla oli oikeasti syviä mietteitä elämästä. Ja aika paljon fiilistelyä surullisuuspohjalta, liittyen mm. meidän lisääntymishaaveisiin, jotka näyttää sujuvasti pysyvänkin haaveina. Ja kirjoittelin myös talo-asiaa - me kun tehtiin todella se tarjous siitä talosta, josta viikko sitten kirjoittelin. Mutta ei huolta, ei varmaan päästä sopuun hinnasta myyjän kanssa. 

Voi pee. Äsken itkin kun kirjoittelin vauvahaaveista, keskenmenosta, elokuun oletetusta lasketusta ajasta (viime vuonna siis), turhista toiveista joka hemmetin kuukausi. Ja nyt, lopulta jopa lääkärikäynnistä asiaan liittyen; verikokeista, ultrasta, sekaisin menneestä kuukautiskierrosta ja kaikesta siitä, mitä tuollainen kaikki korvien väliin voi vaikuttaakaan. Tai miten paljon se voi jopa vaikuttaa parisuhteeseen - minä olin nimittäin jo valmis jatkamaan yksin eteenpäin jossain välissä, kun mies oli sitä mieltä, että meidän uusioperheen lapset on nyt tehty. Meillähän siis on yksi yhteinen muksu, Poika 5v ja risat.

Voin kertoa, että olisi jo aika tapahtua jotain tässä vauvahaaveessa ennen kuin on myöhäistä - me ollaan miehen kanssa asetettu aikaraja tuolle perheenlisäykselle, koska ei me mitään nuoria enää olla ;)

Kaikkeen tuohon fiilistelyyn itseasiassa liittyy myös mielenkiintoinen, joskin hyvin surullinen artikkeli, jota lukiessani itkin ja paljon: http://www.hs.fi/elama/Selitt%C3%A4m%C3%A4t%C3%B6n+kohtukuolema+vei+perheelt%C3%A4+kaksi+vauvaa+vuoden+aikana/a1394013555460?ref=mob-traf-isandroid-2&sivu=1 Miten elämä voikin olla noin karu ja julma? Uskomatonta rohkeutta silti vanhemmilta. Ja toisaalta, paljon joutui lapsikin ottamaan vastaan ennen kuin sai sisaruksensa kotiin saakka. 

No joo, itkut on itketty, fiilis vaihtunut jo turhautumiseen ja ärsyyntymiseen. Nyt lienee oikea aika toivottaa jokaiselle ihanaa viikonloppua ja pliis, pitäkää nyt edes peukkuja, että me saataisiin se talo ;)

Mä oon niin niin niin laiska. Tuleekohan musta koskaan bloggaajaa, oikeasti. Siis ku mä olen niin laiska kirjoittamaan, vaikka netissä kyllä notkun enemmän kuin tarpeeksi ;)

Viimeisin postaus oli viime viikon keskiviikolta, ellen ihan väärin muista. No, menihän tämä aika tässä - sairastellessa sujuvasti, halusin eli en. Argh. Alla näkyykin mun iltapala. Särkylääkettä ja antibioottia, Finrexinillä höystettynä. Onnistuin taas kerran hommaamaan itselleni poskiontelontulehduksen ja tauti ei millään meinaa häippästä, vaikka lopputilin annoin jo oikeastaan ennen kuin ehti iskeä edes kunnolla päälle. Ei tuo flunssa ilmeisesti puhunut samaa kieltä mun kanssa. 

Tiedättekö mitä? Me löydettiin meille ihana koti <3 Tarjousta pitäisi alkaa tekemään ja tämä nykyhuushollikin laittaa myyntiin. Toivotaan nyt kovasti, että päästäisiin myyjän kanssa sopuun hinnasta ja tottakai myös että joku ostaisi tämän meidänkin nykyisen kodin. Jännää! Luvatkaa nyt jokainen, että pidätte peukut pystyssä, että kaikki sujuisi kuten pitääkin?!

Kevät tulee -tiedättekö mistä sen tietää? Mun sisustusvimmasta. Apua. Lompakko on tyhjä hetkessä. Odottakaas vaan, jos päästään muuttamaan.. mulla on niin tuhat ja sata huippuideaa. Ja sen myötä niitä rahareikiäkin :)

Kertokaas parhaat vinkkinne tulevan kevään ja kesän sisustukseen - mikä on in, mikä out? Mistä ostatte sisustusjuttuja, lempparipaikkojanne? Tai mistä saatte parhaat ideanne? Tai mitä vaan, jaettu tieto on pop ;)

Mä oon aina tykänny maanläheisistä väreistä, koti on sisustettu pitkälti tummilla kalusteilla. Viime talvena, vuosi sitten siis, jotenkin hairahduin tältä tumman kalusteen polulta ja pojalle hommattiin kaikki kalusteet valkoisena. Ja nyt mä tahtoisin joka paikkaan valkoista kalustetta. Mua on alkanu kiehtoa kalusteiden tuunaus viime vuosina, jopa väritkin sisustuksessa. Mulla ei vaan koskaan oo ollut oikein mitään sellaista selkeää linjaa, aina tuntunut että oma koti on jotenkin "pliisu", mitäänsanomaton kun kuvista katselee. Hyvin on silti viihdytty. Mutta, nyt koluan nettikauppoja läpi, niin isompia kuin pienempiäkin, etsien koko ajan jotain sellaista, mitä kotiini tahtoisin. Toisaalta mua viehättää maalaisromantiikka, mutta myös new england- tyylisyys tai joku vastaava, en oikein tiedä mitä se on. Sellainen tietty hempeys maustettuna sopivalla satsilla rouheutta; uutta ja vanhaa, mustaa ja valkoista, mutta toisaalta, pehmeyttä ja kauniita värejä. Mitä se sitten olisikaan..

Superpaljon hyviä ideoita löytyy Facebookin sisustusryhmistä ja sieltä kautta tulevista jutuista, linkeistä ym. Lune enenevässä määrin blogeja liittyen sisustukseen, mutta myös lifestyle- blogeja. Varsinaisia suosikkeja ei vielä ole tullut, paljon ihania juttuja sieltä täältä. Mutta, tulen kyllä linkittämäänkin varmasti niitä ihania blogejakin. 

Siispä, nyt ajatuksianne jakamaan, hop hop :)

 

 

Jei. Huippuilta koiraurheilun parissa, ehdottomasti! "Koutsina" Minna, jolla vaatimattomina meriitteinä mm. MM- kultaa kyseisessä lajissa ja lajina vetohiihto (tai joku voinee ymmärtää paremmin kun puhutaan koirahiihdosta) ;) Pieniä vetotreenejä meidän nuoren koiran kanssa ja sen lisäksi lyhyt iltapyrähdys oman koiran kanssa irtolenkkinä. Ja sitten nukkumatin luo, aamulla duuniin ennen kukonlaulua. Vihaan aamuherätyksiä. Aikaisia sellaisia.

 

Nämä hopeanväriset ulkoiluvälineet on tältä päivältä ulkoilutettu. Happy :)

Niin se aika rientää. Autuaasti onnistun unohtamaan tämän blogittelun kaiken kiireen ja touhun keskellä. Mietiskelen mitä kaikkea on tapahtunut tässä lähiaikoina, mutta täytyy tunnustaa, eipä juuri mitään. Tai on, normaalia arkea. Töitä, perhettä, harrastuksia. Siinäpä sitä, jotta elämä pysyy kiireisenä.

Ai juu, me löydettiin ihana talo. Mietitään tehtäisiinkö tarjous. Me ollaan vaan sellaisia jahkailijoita, että ehtiihän tämänkin talon joku napata vielä nenän edestä ;) Mä teen jo mielessäni remppaa, sisustan ja suunnittelen, hullu nainen! Ja hei, onhan mulla toinenkin juttu. Musta tuli opiskelija taas. Ei tosin täyspäiväisesti, mutta josko koittaisin vääntää tuon matkailu- ja ravintola-alan esimiehen erikoisammattitutkinnon vihdoin loppuun. 

Huomenna olis hiihtopäivä, kurssitustakin tiedossa sen tiimoilta. Tuskastuttaa kieltämättä ajatus melkoisesti, kun viimeisin hiihtolenkkini oli ihan piinaa. Suksi ei totellut ja meni mihin halusi, eli metsään.- eihän hiihtäjässä itsessään vikaa voi olla, etenkään tekniikassa! Minä halusin eteenpäin, oli niin mahtava latukin, luisti tosi hyvin. Oli siis eriävää näkemystä suksien kanssa, kuka määrää. Sain hiihdettyä toki lenkkini, vaan täytyy sanoa, että nyt tarvisin oikeasti hiihtokoutsia, tekniikkaan. Mies kyllä osaa hiihtää ja opettaakin, vaan ku mun hermorakenne.. mä kilahtelen jos mies ei neuvo, kilahtelen jos neuvoo liikaa. Eli koskaan ei oo hyvä :)

Tällaisia mietteitä tähän hätään. Nukkumatti kolkuttelee, kiireesti petiin. Huomenna (tai no, tänään, kun ollaan yli puolenyön) alkaakin jo pääkaupunkiseudun hiihtolomat ja siitä sitten muillakin pikkuhiljaa. Kivaa, tietää meillekin töissä säpinää. Ihanaa viikkoa, lomaa, helmikuuta ja mitä lie. Enjoy ja pistäkää kroppa liikkumaan, tulee niin hyvä fiilis!

Loppuun vielä pakko linkittää hyvä blogikirjoitus Fressin sivuilta: http://www.fressi.fi/syyt-vs-tekosyyt-onko-niita/