Niin se aika rientää. Autuaasti onnistun unohtamaan tämän blogittelun kaiken kiireen ja touhun keskellä. Mietiskelen mitä kaikkea on tapahtunut tässä lähiaikoina, mutta täytyy tunnustaa, eipä juuri mitään. Tai on, normaalia arkea. Töitä, perhettä, harrastuksia. Siinäpä sitä, jotta elämä pysyy kiireisenä.

Ai juu, me löydettiin ihana talo. Mietitään tehtäisiinkö tarjous. Me ollaan vaan sellaisia jahkailijoita, että ehtiihän tämänkin talon joku napata vielä nenän edestä ;) Mä teen jo mielessäni remppaa, sisustan ja suunnittelen, hullu nainen! Ja hei, onhan mulla toinenkin juttu. Musta tuli opiskelija taas. Ei tosin täyspäiväisesti, mutta josko koittaisin vääntää tuon matkailu- ja ravintola-alan esimiehen erikoisammattitutkinnon vihdoin loppuun. 

Huomenna olis hiihtopäivä, kurssitustakin tiedossa sen tiimoilta. Tuskastuttaa kieltämättä ajatus melkoisesti, kun viimeisin hiihtolenkkini oli ihan piinaa. Suksi ei totellut ja meni mihin halusi, eli metsään.- eihän hiihtäjässä itsessään vikaa voi olla, etenkään tekniikassa! Minä halusin eteenpäin, oli niin mahtava latukin, luisti tosi hyvin. Oli siis eriävää näkemystä suksien kanssa, kuka määrää. Sain hiihdettyä toki lenkkini, vaan täytyy sanoa, että nyt tarvisin oikeasti hiihtokoutsia, tekniikkaan. Mies kyllä osaa hiihtää ja opettaakin, vaan ku mun hermorakenne.. mä kilahtelen jos mies ei neuvo, kilahtelen jos neuvoo liikaa. Eli koskaan ei oo hyvä :)

Tällaisia mietteitä tähän hätään. Nukkumatti kolkuttelee, kiireesti petiin. Huomenna (tai no, tänään, kun ollaan yli puolenyön) alkaakin jo pääkaupunkiseudun hiihtolomat ja siitä sitten muillakin pikkuhiljaa. Kivaa, tietää meillekin töissä säpinää. Ihanaa viikkoa, lomaa, helmikuuta ja mitä lie. Enjoy ja pistäkää kroppa liikkumaan, tulee niin hyvä fiilis!

Loppuun vielä pakko linkittää hyvä blogikirjoitus Fressin sivuilta: http://www.fressi.fi/syyt-vs-tekosyyt-onko-niita/